Sanan ja saunan mies – meidän pappi-Kalle
Kempeleen Kalle – sanan ja saunan mies on äskettäin ilmestynyt kirja rovasti, kirkkoherra, fil.lis. Kaarlo Ilmari Cajanuksen elämäntyöstä aikalaisten kertomana. Timo Paakin kirjoittama, Cajanuksen hyvin tuntemien henkilöiden haastatteluihin pohjaava teos on saanut Kempeleessä innostuneen vastaanoton. Siihen tutustuneiden mukaan kirja ihastuttaa lukijansa.
Mikä mukavinta kempeleläisille ja paikkakunnan kanssa kosketuksissa olleille, teos on suoranainen aikamatka silloin vielä pienehkön kunnan elämään vuosien 1928–1972 aikana. Alkamisvuosi on se, jolloin Kaarlo Cajanus valittiin seurakunnan kirkkoherraksi, jälkimmäinen hänen kuolinvuotensa.
Cajanus jäi eläkkeelle 1966, mutta hän oli koko lopun ikänsä kosketuksissa ympäristön ihmisten kanssa. Tuttuja olivat sentään liki kaikki seurakuntalaiset.
Kirkkoherraa kutsuttiin Kempeleessä tuttavallisesti pappi-Kalleksi. Se oli todellakin lempinimi, joka sanottiin aina tietyn kunnioituksen kera. Ulkokuntalaisille hän oli Kempeleen Kalle. Nimitys tunnettiin kaukana, Atlantin takanakin. Posti toi kerran Kempeleeseen Amerikoista kirjeen, jonka osoitteena oli kolme sanaa: Kempeleen Kalle, Finland. Perille tuli. Sekin tapahtuma kerrotaan tarkemmin kirjassa.
Kirkkoherra hoiti tehtäväänsä persoonallisella tavalla, aina kaikkia ihmisiä kunnioittaen. Rippikoulun pitäminen oli hänelle työtehtävistä rakkain. Sen hän halusi pitää myös toisen maailmansodan aikana, kun oli vuoden ajan sotilaspappina. Tuolloiset rippilapset muistavat sotilaspuvussa opettaneen Cajanuksen.
Kempeleen seurakunta ja koko itsenäinen Suomi oli kovin nuori, kun Kaarlo Cajanus aloitti kirkkoherrana, vaaleilla valittuna. Hän seurasi tehtävässä ensimmäistä kirkkoherraa, joka sattumoisin oli hänen veljensä Toivo Kajava. Toivo Kajava eteni urallaan tuomiokapitulin asessoriksi.
Isoveli Toivo vaikutti Kaarlon uran valintaan vahvasti. Toivo lupasi auttaa opinnoissa taloudellisesti, jos valinta osuu teologiaan. Niin kävi. Silti Kaarlo Cajanus säilytti viehtymyksen lempiaineeseensa, filosofiaan, koko ikänsä. Hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon Kempeleen kirkkoherrana toimiessaan. Väitöskirjaankin oli valmiit ainekset.
Rippikoululaiset havaitsivat filosofin otteen. Hänen mietelauseensa tihkuivat elämän viisautta ja syvää ajattelua. Monet ovat säilyttäneet mietelauseet sisältävät vihkot.
Cajanus oli todella monipuolinen persoona. Häntä viehättivät tieteet ja taiteet, mutta myös urheilu kiinnosti. Ruumiillinen työkin sujui. Kirkkoherra pilkkoi kaikki suuren pappilan lämmityspuut! Ja oli kesäisin heinätöissä sukulaistalo Korpelan niityillä.
Erityisen mieluisa vapaa-ajan harrastus hänelle oli saunominen. Pappilan sauna lämpeni kaksi kertaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin. Yksin ei tarvinnut kylpeä. Saunavieraita riitti. Sen lisäksi Cajanus lähti usein vihta kassissaan Ouluun yleiseen saunaan onnikkakyydillä.Tottakai kirkkoherra tunsi lukuisan määrän seurakuntalaisten saunoja. Omien muistiinpanojensa mukaan hän oli käynyt löylyttelemässä noin 150:ssä kempeleläisessä saunassa.
Kirjoittajan mukaan on hämmästyttävää, kuinka kirkkain kuvin Cajanus muistetaan vielä puoli vuosisataa eläköitymisesä jälkeen. Persoonan on täytynyt olla kiehtova.
Kirja Kempeleen Kalle – sanan ja saunan mies maksaa vain 15 €. Kempele-Seura on teoksen kustantanut ja omistaa koko painoksen. Kirjaa myydään Kempeleen kunnan neuvonnassa ja Kempeleen seurakunnan virastossa. Myynnistä tuleva pieni voitto koituu seuran toiminnan hyväksi.