Kempele-Seuran blogi

Takaisin


Lotta Svärd Kempeleessä

Lotta Svärd -järjestö perustettiin 103 vuotta sitten 22.-23. päivä maaliskuuta vuonna 1921. Muutama vuosi aikaisemmin oli Suomeen perustettu vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja kansalliskaarti eli suojeluskuntajärjestö. Naiset olivat alkaneet tukea suojeluskuntia jo vuoden 1917 aikana, mutta sodan puhjettua toiminta tehostui merkittävästi. Vuoden 1920 alussa paikallisia suojeluskuntien naisosastoja oli 259.

Lotta Svärd oli 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö, joka perustettiin tukemaan suojeluskuntia. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erilaisissa maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Molemmat järjestöt, niin suojeluskunnat kuin Lotta Svärd, lakkautettiin 1944.

Paikallisten lottayhdistysten tehtävänä oli suojeluskuntalaisten varustaminen tarvittavilla varusteilla, saniteettitarpeiden valmistaminen sekä muonittaminen ja sairaanhoito harjoitusten aikana. Lisäksi yhdistykset keräsivät varoja oman ja suojeluskuntien toiminnan ylläpitämiseen. Lotat kouluttautuivat, pitivät kokouksia ja ompeluiltoja sekä suorittivat urheilumerkkejä ja avustivat vähävaraisia.

Lotta-Svärd Kempele -hihamerkki. Kuva Martta Puittin (os. Vuoppola) puvusta Kempeleen kotiseutumuseolta.

Talvisota oli lyhyt, mutta intensiivinen tapahtuma, joka sitoi lottavoimat maanpuolustustehtäviin. Jatkosodan aikana perinteistä lottatoimintaa voitiin taas jatkaa. Jatkosodan pitkittyessä raaka-ainepulasta tuli todellinen ongelma. Kaikki mahdollinen hyötykäyttöön soveltuva materiaali kerättiin talteen; paperit, lasit, lumput ja romut. Lotat olivat keräyskampanjoissa mukana ja myös koululaiset ja sotilaspojat suorittivat paljon keräyksiä. Lotat osallistuivat myös mottitalkoisiin eli polttopuunkorjuukampanjaan.

Suomessa suhtauduttiin Lotta Svärd -järjestöön sen lakkauttamisen jälkeen kielteisesti vuosikymmeniä. Arkistoja hävitettiin, astiastoja hajotettiin, kiellettiin puhumasta sodanaikaisista tapahtumista, lottien työtä vähäteltiin. Vasta 90-luvulla lottien “maineenpalautus” otti tuulta alleen. Elisabeth Rehn, joka toimi 90-luvulla puolustusministerinä, sanoi ensimmäisiä kertoja Finlandia-talossa pidetyssä Lottien muistojuhlassa, että hän on ollut pikkulotta ja ylpeä siitä. Veteraanityöstä, lottatyöstä ja kaikesta siitä mitä sodan aikana tapahtui alettiin puhua enemmän ja lottien tekemän työn arvostus nousi.

Lotta Svärd Oulun piirin Kempeleen paikallisosasto

Lotta-henki sai Kempeleessä alkunsa jo sisällissodan alkuvaiheissa, jolloin “paikkakunnan isänmaan parasta harrastavat naiset uhrautuvaisesti vaivojaan ja varojaankaan säästämättä muonittivat Oulun valtaukseen matkalla olevan etelä-pohjalaisen retkikunnan” (Liitto, 04.02.1936, nro 27, s. 4). Retkikunta oli pysähtynyt muutamaksi tunniksi Kempeleeseen, koska rautatie oli poikki. Joukkoja muonitettiin myös myöhemmin meijeriin perustetussa valkoisten huoltokeskuksessa sekä Kempeleen asemalla, kun Oulusta rintamalle lähteneet valkoiset sotajoukot kulkivat aseman kautta.

Kempeleeseen perustettiin 1920-luvun alussa Lotta Svärd-nimeä kantava yhdistys, jonka toiminnasta ei ole valitettavasti sen enempää tietoa, koska arkistoa ei ole olemassa. Muistitiedon mukaan Lotta Svärd yhdistys toimi kolmatta vuotta ja puheenjohtajana toimi Aili Lipponen. Tästä ensimmäisestä Kempeleen Lotta Svärd yhdistyksestä ei ole paljon muuta jäänyt talteen kuin suojeluskunnan lippu, jonka yhdistys valmisti ja lahjoitti Kempeleen suojeluskunnalle. Lippu vihittiin käyttöön vuonna 1924.

Kempeleen Lotat lahjoittivat suojeluskuntalipun Kempeleen suojeluskunnalle vuonna 1923. Kuva: Kempeleen kotiseutuarkisto

Valtakunnallinen Lotta Svärd yhdistys järjestäytyi ja jakautui piireihin 1920-luvulla. Salli Kajava valittiin ensimmäiseen Oulun piirin johtokuntaan. 3.2.1926 järjestettiin myös Oulun Lotta Svärd yhdistyksen Kempeleen paikallisosaston perustamiskokous Kempeleen Kirkonkylän kansakoululla. Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi nimismies Armid Sandberg ja sihteerinä Kempeleen suojeluskunnan paikallisjohtaja Martti Holma. Kempeleen lottayhdistyksen johtokuntaan valittiin ensimmäiselle vuodelle seuraavat henkilöt:

  • Tyyne Kangas, puheenjohtaja
  • Aino Korpela varapuheenjohtaja
  • nti Kinnula, sihteeri
  • Hanna Holma, rahastonhoitaja
  • Hilda Räihä, varastonhoitaja
  • Alma Anttila, muonitusjaoston päällikkö
  • varajäsenet rva Sandberg ja opettajatar Siiri Lundman

Vuonna 1939 Lotta Svärd Kempeleen paikallisosastossa oli jäseniä 75 ja kannattajajäseniä 12, koulutettuja 22, lottalupauksen antaneita 99 ja Tuusulan kurssin käyneitä sairaanhoitajattaria yksi. “Tuusulan kursseiksi” kutsuttiin Suojeluskuntain Päällystökoululla Tuusulassa vuosina 1923-1941 järjestetyjä lottien valistus- ja leiripäiviä. Jos Oulun seudun osastojen koko suhteutetaan kunnan koko väkimäärään, oli lottatoiminta aktiivisinta rannikkopitäjissä Lumijoella ja Kempeleessä. Kempeleessä noin 5% kaikista asukkaista oli lottia.

Kempeleen lottayhdistys oli aktiivinen toimija ja tärkeä yhdistys paikallisille. Lotat muonittivat monet monituiset suojeluskuntalaisten taistelu-, kilpailu-, kurssi- ja talkootilaisuudet. Yhdistys järjesti ja suoritti myös erilaisia kursseja ja avustivat vähävaraisia. Toimintaan kuului myös ompeluillat, lottakioskin pito ja erilaiset liikunta- ja urheilutapahtumat.

Kannaksella linnoitustyöntekijöitä oli muonittamassa neljä kempeleläistä lottaa ja Kankaanpään kertausharjoituskeskuksessa kanttiinissa yksi lotta kesällä 1939. Talvisodan aikana kempeläisten lottien työhön kuului myös olla puhelinvartiossa puhelinkeskuksessa, joka oli siihen aikaan Honkalan talossa keskustassa lähellä suojeluskuntaloa. Puhelinvartiossa olevien lottien tuli vahtia, ettei talonväki kuuntele salaa puhelinta tai ettei mitään virheellisiä viestejä päästä lähettämään. Lottien toimeen kuului myös evakoiden vastaanottaminen.

Kempeleen Lippujuhla, jossa suojeluskunta ja lotat veivät Kempeleen sankarihaudalle kunniatervehdyksen. Kuva: Liitto, 17.05.1930, nro 111, s. 4

Suojeluskuntatalo oli lottien toiminnan keskus

Kempeleen työväentalo siirtyi pakkohuutokaupassa suojeluskunnan omistukseen lokakuussa 1932. Suojeluskunnan ja lottayhdistyksen toiminta oli keskittynyt suojeluskuntaloon, mutta kesken talolla järjestettyjen lottakurssien toukokuussa 1933 syttyi tulipalo, joka tuhosi juuri toimintaan vihityn rakennuksen. Talossa oli pitämässä 50-henkinen lottajoukko kaksiviikkoista muonitus- ja lääkintäkurssia. Lotat yrittivät pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta tuli tuhosi 20 000 markan edestä lottien irtaimistoa, opetusvälineitä sekä totaalisesti rakennuksen juhlasalin näyttämöineen, ravintolan ja keittiön. Lottakursseja jatkettiin palon jälkeen nuorisoseuralla.

Palanut suojeluskuntatalo sijaitsi nykyisen keskustan liikenneympyrän kohdilla, Vapauden puiston paikalla. Vuonna 1935 suojeluskunnan ja lottayhdistyksen toiminta siirtyi radan varteen vanhaan meijerin rakennukseen.

Kenttäjumalanpalvelus Kempeleen suojeluskuntatalon vihkiäisjuhlassa. Kuva: Pohjan mies: Oulun suojeluskuntapiirin äänenkannattaja, 01.10.1939, nro 10, s. 13

Aktiivista toimintaa ompeluilloissa ja jaostoissa

Lottien koulutusjärjestelmän perustan muodostivat paikallisosastoissa järjestetyt lottien alkeiskurssit eli neuvontapäivät. Toimenlotille eli lotille, jotka olivat tehneet lupauksen lähteä rintamalle, jos tilanne sitä vaatisi, järjestettiin kaksi viikkoa kestäneitä piirikursseja ja koulutus huipentui Tuusulan valistus- ja leiripäiviin. Kuten aiemmin on mainittu Kempeleessäkin järjestettiin muonitus- ja lääkintäkursseja, mm. juuri suojeluskuntatalon palon aikaan toukokuussa 1933.

Paikallisosastojen tärkein toimintamuoto oli kuitenkin ompeluillat ja työillat, joita järjestettiin jopa kerran viikossa, mutta ainakin pari kertaa kuukaudessa. Nämä illat kuuluivat lottien velvollisuuteen ja kuuluivat pakollisena tapahtumina lottien toimintaan. Ompeluilloissa valmistettiin ja korjattiin suojeluskuntalaisille varusteita sekä luettiin kirjoja ja keskusjohtokunnalta tulleita kiertokirjeitä sekä tietysti pidettiin ryhmähenkeä yllä vaikka laulamalla.

Kempeleen osaston 1929 vuosikokouksessa johtokunta määrättiin järjestämään käsityötoimikunta. Käsityöjohtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt:

  • Anna Jokisalo, puheenjohtaja Martta Kjellman
  • Siiri Matturi
  • Tyyne Kangas
  • Aino Sarkkinen
  • Hellin Sandberg
  • Hanna Sarkkinen, varalla
  • Jenni Kanniainen, varalla

Vähävaraisten ja heikompien auttaminen kuului myös olennaisena osana paikalliseen lottatyöhön. 1930-luvulla oli pula-aika ja puute kaikesta, joten lotat järjestivät erilaisia tilaisuuksia vähävaraisille, jakoivat ruokaa ja auttoivat invalideja. Lotat avustivat henkisesti ja aineellisesti myös sotaorpoja ja kaatuneiden perheitä sekä antoivat avustuksia.

Kempeleen Lotta Svärd-yhdistys yhdessä Kempeleen suojeluskunnan kanssa jakoi vähävaraisille keräämäänsä viljaa, vaatteita ja kenkiä. Vähävaraisten hyväksi järjestettiin myös tapahtumia, jonka tuotolla saivat lotat vuonna 1934 jaettua 200 kg lihaa ja 100 kg kauraryynejä vähävaraisille. Lotat jakoivat myös seuraavana vuonna jouluapuna ruokaa 50 vähävaraiselle kempeleläiselle perheelle.

Kempeleen lottayhdistyksen lääkintäjaosto vuonna 1933. Vasemmalla puheenjohtaja Salli Kajava. Kuva: Pohjan mies: Oulun suojeluskuntapiirin äänenkannattaja, 01.06.1933, nro 6, s. 15

Jokaisen lotan tuli kuulua johonkin jaostoon ja osallistua sen mukaisesti käytännön toimintaan. Lottayhdistyksen laajimmat jaostot olivat

  • muonitusjaosto, joka järjesti suojeluskuntien erilaisten tilaisuuksien ja harjoituksien ruokailut ja muonitti rintamalle lähtiviä joukkoja,
  • lääkintäjaosto, jonka tehtävänä oli sairaanhoitotyö ja rauhan aikana hankkia kriisitilanteen varalle tarpeellinen varustus ja
  • varustejaosto, joka rauhanaikana keskittyi suojeluskunnan varusteiden huoltamiseen, sotilaspoikien- ja pikkulottien pukujen ompelemiseen ja toimenlottien varusteiden hankintaan sekä sodanaikana toimenlottien varusteiden hankintaan.
  • Näiden lisäksi toimi myös keräys- ja kansliajaostot, jotka hoitivat varainkeruuta ja toimivat viestin viejänä kanslian ja paikallisosaston välillä.

Oulun alueella aloitettiin valmistamaan vuodesta 1924 lähtien kenttäsairaalaa varten tarvittavia vuode-, liina- ja pitovaatteita sekä muita varusteita paikallisosastoissa. Varustusjaoston lotat valmistivat alkuvuosina, jolloin suojeluskunnan varusteet olivat hyvin vaillinaiset, suojeluskuntalaisille mm. puseroita, selkäreppuja ja patruunavöitä. Oulussa suurten metsäpalojen aikana vuonna 1926 lotat kaikkialla Oulun piirin alueilla kuljettivat ruokatavaroita ja kahvia sammutusväestölle. Se oli raskasta työtä ja vaati usein kulkemista teittömien teiden taakse.

Ruskea kenttäkeittiö mustalla pohjalla oli kurssin käyneen muonituslotan koulutusmerkki. Muonituslotan merkki oli ensimmäinen lottajärjestössä käyttöön otettu kurssimerkki. Kuva Martta Puittin puvusta Kempeleen kotiseutumuseolta.

Tyttötyön kautta pikkulotaksi

Tyttötyö oli Lottayhdistyksen toimintaa nuoremmille tytöille. Lottajärjestön tyttöosastoon eli pikkulotaksi sai liittyä jokainen 8-17 vuotias tyttö, jolla oli huoltajan lupa. 17-vuotta täytettyään pikkulotalla oli mahdollisuus anoa Lottajärjestön jäsenyyttä. Pikkulottien tunnuslause oli “Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi syntymämaa.” Tyttötyön tavoitteena oli kasvattaa tytöistä kestäviä ja vahvoja naisia, joita yhdisti ja luonnehti isänmaanrakkaus ja maanpuolustustahto.

Pukuna pikkulotilla oli samanlainen harmaa puku kuin aikuisillakin lotilla ja lakkina käytettiin joko tavallista lottalakkia tai sinistä baskeria, jossa oli piirin tunnus. Pikkulottien toiminta koostui mm. työilloista, joissa harjoiteltiin jaostotyöskentelyn alkeita. Lääkintäjaostossa kiinnitettiin huomiota yleiseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan. Muonitusjaostossa työ käsitti ruoan valmistamista, pöydän kattamista ja tarjoilun alkeiden opastusta. Varusjaostossa opastettiin ompelu- ja korjaustöissä. Työilloissa annettiin myös kansalaiskasvatusta ja perinteiseen tapaan myös urheiltiin. Pikkulotat avustivat myös isompia lottia, varsinkin sota-aikana, erilaisissa jaostojen tehtävissä.

1935 vuosikokouksessa päätettiin myös Kempeleessä aloittaa tyttötyö. Aloitusvuonna tyttöosastossa oli 56 jäsentä. Tyttöosaston johtajiksi valittiin 1936 vuonna rouva Martta Kjellman sekä opettajattaret Laina Saukkonen ja Elsa Ukonmaanaho. Apulaisina toimi Anni Sarkkinen, Toini Sivonen sekä Annikki Kurikka. Pikkulotille järjestettiin työiltoja kaksi kertaa kuukaudessa ja pikkulotat olivat ahkerasti mukana myös isompien lottien mukana erilaisissa muonitustehtävissä.

Varainhankintaa lottakioskin avulla

Alusta alkaen varainhankinta oli yksi lottien keskeisistä toimintamuodoista. Rahaa kerättiin omaan ja suojelukuntien toimintaan keräyksin, arpajaisin ja iltamin. 1930-luvun alusta alkaen paikallisosastoissa siirryttiin keskusjohtokunnan ohjeistamana harjoittamaan lisäksi liiketoimintaa.

“Kempeleen lotilla on kioski. Sellainen alkaa olla tätä nykyä jo melkein joka pitäjän puuhakkailla lotilla. Juhannuksen alla kuului kioski valmistuneen. Pahoillaan olivat lotat, kun ei Oulun lehdissä oltu tällaisesta asiasta edes uutista laitettu. Lupasimme tämän puutoksen puolestamme korjata, varsinkin kun päälotta sai houkutelluksi meidät kioskiin kahville. Ja siellä meille annettiin ilmaiset kahvit oikein leivän kanssa. Munkista saimme kolmanneksen, mutta siitä leveästä ankastukista kokonaisen viipaleen. Hyvät oli antimet.

Hyvästi kuulu kioski menestyneen, paremmin kuin naapuripitäjissä. Täysin luotettavan henkilön kokemusperäiseen tietoon uskoen tämän uskallamme lukijalle mainita. Ja miksei menestyisi. On niin hyvällä paikallakin ja edustavan näköinen, ettei sivukulkija malta olla kahville poikkeamatta.”

Liitto, 03.08.1939, nro 174, s. 3

Kempeleeseenkin perustettiin vuonna 1939 lottakioski Sampola urheilukentälle. Kempeleen Kirin urheilukenttä sijaitsi tuohon aikaan nykyisen keskustan liikenneympyrän tuntumassa. Lottien tehtäviin Sampolan kahvilassa kuului keittää ruokaa sotapojille sekä hoitaa kanttiinia. Sampolassa myytiin ruisjauhoista tehtyä pannukakkua, korviketta ja mehua. Ruisjauhoista tehtiin myös piparkakkuja, sillä vehnäjauhoja ei ollut saatavilla. 

Anna Sarkkinen (1902-1992) kertoo 17.9.1988 paikallislehti Kempeleläisessä tehneensä lottakioskissa paketteja, joissa oli sukkia ja ruokaa yms., joita lotat lähettivät rintamalle. Osoitteena oli usein “Tuntematon sotilas”. Asiakkaiden joukossa oli enemmän saksalaissotilaita kuin suomalaisia. Saksalaisilla oli sota-aikaan parakkeja Santamäessä. Sampolan talossa asui jonkin aikaa vastaava lotta Katri Vuoppola, joka myöhemmin toimi rintamalla lääkintälottana.

Lottakahvila Sampola Kempeleen keskustassa. Kuva: Kempeleen Kurpponen, 2004

Lottapuku ja lotta-astiat

Lottapuku oli harmaata puuvilla- tai villakangasta, ja siihen kuuluivat lottaneula, valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Helman pituus oli 25 cm maasta. Sukat olivat mustat tai harmaat, ja jalkineina matalat mustat kengät. Valkoinen esiliina ja huivi kuuluivat muonitus- ja lääkintälottien pukuun. Juhlatilanteissa puvun kanssa käytettiin käsivarsinauhaa ja valkoisia käsineitä sekä lottalakkia. Lotta Svärdin lakkautuksen jälkeen monet lottapuvut käytettiin materiaalina uusien vaatteiden ompeluun, varsinkin lapsille.

Kaikkiin lottien asuihin oli järjestön vahvistamat ohjeet ja kaavat. Lotan oli esiintyessään muistettava, että hän edusti Lottajärjestöä. Lotan tuli esiintyä ”sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä”.

Lotta Svärd -järjestön paikallisosastot tarvitsivat myös suuren määrän astioita, muonittivathan he suuria yleisötilaisuuksia kerätäkseen järjestölle varoja. Lotta Svärd -astiat valmisti Arabian posliinitehdas vuosina 1920-1944. Jokaisella paikallisosastolla, jopa monilla kyläosastoilla, oli paikkakunnan tai kylän nimellä varustettu oma lotta-astiasto.

Anna Sarkkinen on lahjoittanut lottamerkkejä Kempeleen kotiseutumuseolle. Yksi lottamerkeistä on harvinainen Vapaussoturien Huoltosäätiön antama Sininen risti, joita on ollut jaossa vain muutama. Sininen risti on annettu tunnustukseksi Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta käydyn taistelun turvaamiseksi. (Kempeleläinen 17.9.1988).

Sarkkinen toimi kaksi vuotta Limingan lottien puheenjohtajana ja muutettuaan vuonna 1926 Kempeleeseen toimi Kempeleen lottayhdistyksessä sen lakkauttamiseen saakka.

Martta Elisabet Puitti, o.s Vuoppola, kuului Kempeleen lottien viimeiseen johtokuntaan vuonna 1944.

Puitti lahjoitti lottapuvun Kempeleen kotiseutumuseolle. Puvun hihassa on Lotta Svärd Kempele hihanauha ja muonituslotan kangasmerkki. Puku on nähtävillä Sohjanan kamarissa.

Lottamerkillä varustettuja astioita hävitettiin, piilotettiin, jaettiin jäsenille ja lahjoitettiin pois. Onneksi Kempeleestä Lotta-astioita on säilynyt.

Kempeleen Lotta Svärd lautanen, kannu sekä kahvikuppi on nähtävillä Kempeleen kotiseutumuseolla.

Kempeleessä toimineita lottia

Seuraavaksi muutamien Kempeleessä toimineiden lottien tarinoita. Salli Kajava oli aktiivinen puheenjohtaja ja kouluttaja Kempeleen lottayhdistyksen lääkintäosastossa. Martta Sax tuli koko Suomen tietoisuuteen järkyttävän murhan seurauksena. Sodassa kaatui neljä kempeleläistä lottaa; Katri Vuoppola, Aulikki Ikonen sekä Tuohinon sisarukset Elli ja Aulikki.

Kaatuneista lotista tiedot löytyy myös Kempeleen sankarivainajat -sivulta. Lisätietoa kommennuksella olleista kempeleläisistä lotista löytyy mm. Sotiemme veteraanit-kirjasta, jota voi selailla kotiseutumuseolla Sohjanassa tai Kempeleen kirjastossa.

Salli Kajava (1889-1967)

Salli Kajava syntyi Kempeleessä 23.1.1889. Kajava valmistui diakonissaksi Oulun Diakonissakodista vuonna 1917 ja siirtyi sairaanhoitajaksi Oulunsaloon. Vuonna 1932 hän siirtyi Kempeleeseen, kun hänet valittiin Kempeleeseen kiertävän sairaanhoitajattaren ja tuberkuloosisairaanhoitajattaren yhdistettyyn toimeen. Hän asui Kempeleen pappilassa veljensä pappi Cajanuksen kanssa ja toimi pappilan emäntänä 1930-1953.

Hän toimi sisällissodassa sairaanhoitajana ja oli aktiivisesti mukana maanpuolustustyössä. Oulunsalossa ollessaan hän kuului sikäläiseen Lotta Svärd paikallisosaston johtokuntaan. Kun Lotta Svärd-yhdistyksen Oulun piiri perustettiin maaliskuussa vuonna 1922, valittiin Kajava Oulun piirin johtokuntaan ja hän toimi lääkintäjaoston puheenjohtajana. Kempeleeseen siirryttyään hän toimi 8 vuotta Kempeleen paikallisosaston puheenjohtaja.

Salli Kajava toimi myös aktiivisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Punaisessa ristissä.

Lotta Galleria

Kempeleen Lottien viimeinen johtokunta joskus vuonna 1944. Ylärivistä vasemmalta Selma Takalahti, Laina Saukkonen, Saimi Parviainen, Martta Puitti, Elsa Isola, Lyyli Takaluoma, Tyyne Helama, Salli Kajava, Anna Sarkkinen ja Anna Kuivala. Kuva: Kempeleläinen 17.9.1988

Martta Sax (1906-1934)

Martta Sax syntyi Temmeksellä 20.1.1906 ja suoritti siellä kansakoulun. 1930 hän tuli myymälänhoitajaksi Limingan osuuskaupan Ylikylän myymälään Kempeleeseen, joka sijaitsi vanhaa pappilaa vastapäätä tien toisella puolella ja toimi toimessa vähän yli neljä vuotta.

Martta osallistui ensin Temmeksellä asuessaan paikalliseen lottatoimintaan ja liittyi 1931 Kempeleen lottayhdistykseen. Hän toimi myös Kempeleen lottaosaston johtokunnassa pöytäkirjan ja varatilintarkastajana.

Martta Sax murhattiin Kempeleessä vuonna 1934. Tapahtuma järkytti Kempelettä ja lähiseutua suuresti. Murhasta langetettiin tuomio 1936, mutta tuomion jälkeen käytiin vielä keskustelua pitkään oliko tuomittu tekijä syyllinen. Sax oli kuollessaan 28-vuotias.

Saxin hautajaisissa oli muistamassa häntä suuri joukko kempeleläisiä lottia Salli Kajava johdolla. Kajava sanoi hautajaispuheessaan, että “Martta Saxin työ lottain työsaralla tulee olemaan esimerkkinä jälkeenjääneille, jotta hekin kerran oppisivat olemaan valmiina viimeiseen saakka.”

Martta Sax on haudattu Temmeksen hautausmaalle.

Aulikki Tuohino (1915–1942)

Aulikki Tuohino syntyi Kempeleessä 14.8.1915 ja työskenteli kotonaan kotitaloustehtävissä. Hän suoritti lottajärjestön lääkintäpiirikurssin Tyrnävällä vuonna 1936 ja täydennyskurssin seuraavana vuonna Tuusulassa. Sairaanhoitajatarapukurssin Tuohino suoritti vuonna 1938 Helsingissä.

Talvisodan aikana hän toimi lääkintälottana kenttä- ja sotasairaalassa ja välirauhan aikana samoissa tehtävissä sotasairaalassa.

Jatkosodan aikana Aulikki Tuohino oli lottakomennuksella kenttäsairaalassa itärintamalla. Vapun päivänä vuonna 1942 vihollisen joukot hyökkäsivät suurella voimalla suomalaisten asemia vastaan. Aulikki Tuohino suoritti lääkintälotan tehtäviään kenttäsairaalassa, johon hän oli vapaaehtoisesti jäänyt hoitamaan erästä kuolevaa potilasta. Potilas oli niin huonossa kunnossa, ettei häntä voitu siirtää muiden potilaiden mukana turvallisemmale alueelle. Potilas ja Aulikki Tuohino saivat surmansa, kun vihollinen pommitti kenttäsairaalaa.

Lotta Galleria

Katri Vuoppola (1912–1941)

Katri Vuoppola syntyi Kempeleessä 31.1.1912. Lääkintäpiirikurssin Vuoppola suoritti Iissä vuonna 1935 ja sairaanhoitajatarapulaiskurssin Helsingissä vuonna 1940. Talvisodan aikana Vuoppola toimi lääkintälottana norjalaisessa ambulanssissa ja jatkosodan aikana lääkintälotan tehtävissä kenttäsairaalassa. Hänen tehtävänään oli muun muassa ruumiiden peseminen.

Katri Vuoppola menehtyi kenttäsairaalassa lavantautiin 11.7.1941.

Lotta Galleria

Alma Ikonen (1917-1944)

Alma Ikonen syntyi Tyrnävällä 17.10.1917 ja muutti myöhemmin Kempeleeseen. Kempeleessä hän työskenteli liikeapulaisena ja toimi jatkosodassa elintarvikevarikolla.

Ikonen kuoli 2.8.1944 Oulujoen Pyhäkoskella tapahtuneessa veneonnettomuudessa. Yksi Suomen Matkailuliiton koskiveneistä törmäsi sinkkivaijeriin ja hajosi. Kaikki kyydissä olleet 21 henkilöä päätyivät veteen, joista 16 ihmistä pelastui ja 6 ihmistä katosi veteen. Ikosen ruumis löydettiin 5 km:n päässä onnettomuuspaikasta Pohjolan poikakodin kohdalta, eikä hänen pelastamiseksi voitu tehdä mitään. Koskenlaskijat olivat ammattimiehiä ja veneonnettomuus oli ensimmäinen laatuaan yli 40 vuoteen.

Veneessä olleet seuraavat henkilöt hukkuivat myös onnettomuudessa: kersantti Kaarlo Henrik Nurro, synt. 18. 2. 1907, kotoisin Oulusta, alikersantti Eino Emil Järvelin, synt. 12. 2. 1915, kotoisin Limingalta, korpraali Eino Fredrik Kuusisto, synt. 28. 7. 1921, kotoisin Kurikasta, lotta Sylvi Niemi, synt. 15. 11. -11, kotipaikka Tampere ja lotta Aune Poutiainen, synt. 27. 3. 1917, kotipaikka Utajärvi. (Laatokka, 09.08.1944, nro 179, s. 1)

Elli Tuohino (1917-1943)

Elli Tuohino syntyi Kempeleessä 9.7.1917. Tuohino osallistui myös Kempeleen marttayhdistyksen toimintaan. Edellä mainittu, kaatunut lotta Aulikki Tuohino oli hänen siskonsa. Myös heidän veljensä Aappo kaatui jatkosodassa Noskualla.

Komennuksella hän palveli lääkintälottana kenttäsairaalassa Kurkijoella ja Karhumäessä. Hän kuoli sodassa saamiinsa vammoihin 26-vuotiaana.


Kirjoittaja Elisa Tervonen

Lähteet: