21.6.2026
Kempeleen harrastajateatteri 1984-2000

Kempeleessä teatteri on tänä päivänä näkyvä ja elävä osa paikallista kulttuuria. Esityksiä nähdään
museolla, koulujen saleissa ja erilaisissa tapahtumissa, ja useat eri teatteriryhmät toimivat rinnakkain.
Mutta mihin tämä monipuolinen teatterikulttuuri oikeastaan pohjautuu? Yksi keskeinen vastaus löytyy
1980- ja 1990-luvuilta, jolloin Kempeleen harrastajateatteri loi vahvan perustan paikalliselle
teatteritoiminnalle.

Kempeleen harrastajateatteri r.y. perustettiin virallisesti helmikuun alussa 1984 Kempeleen museolla pidetyssä kokouksessa. Teatteriryhmä toimi vuoden verran epävirallisesti ennen virallisen teatteriyhdistyksen perustamista ja ennen sitä teatteritoimintaa oli ollut ”satunnaisissa ryhmissä” ja nuorisoseuran piirissä. Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat puheenjohtaja Pasi Keskitalo, sihteeri Suoma Kotimäki ja jäsenet Asko Kuoppamäki, Esko Kiviniemi, Tarja Niemi, Erja Pentinpuro, Ella Seppänen, Paavo Junttila sekä Antti Jäminki.

Teatterin alkutaivalta leimasi innostus ja tavoite tarjota laadukasta harrastajateatteria paikallisille asukkaille, ja se saikin heti perustamisvuonnaan opastusta läänintaiteilija Marja-Leena Ervastilta. Teatteri teki tiivistä yhteistyötä Oulun läänin harrastajateatterien yhteistyöjärjestön (OLHY) kanssa ja osallistui säännöllisesti koulutuksiin ja katselmuksiin.

Kempeleen harrastajateatterilla oli merkittävä ja keskeinen rooli Kempeleen kulttuurielämässä 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Se ei ollut ainoastaan viihdyttäjä, vaan myös paikallisen identiteetin rakentaja ja yhteisön aktivoija. Teatteri toi paikkakunnalle laadukasta harrastajateatteria ja täytti paikallista kulttuurityhjiötä. Teatteri hyödynsi esityksissään, kuten Kempele-kabareessa, paikallisia tarinoita, historiaa ja kaskuja (esim. Martti Spårman ja Kempe-hahmo). Se käsitteli rohkeasti myös paikallispolitiikkaa, kuten uimahallihanketta ja terveyskeskusta, mikä teki siitä tiiviin osan paikallisten kahvipöytä keskustelua. Teatteri oli myös keskeisessä roolissa vuotuisilla Kempeleen taideviikoilla. Se toi paikkakunnalle myös laajempaa näkyvyyttä isännöimällä esimerkiksi Oulun läänin harrastajateattereiden kesäkatselmusta vuonna 1991.

Kempeleen harrastajateatteri ry ei ollut ainoa teatteritoimintaa harjoittanut ryhmä, vaikka se olikin näkyvin. Kempeleessä toimi myös mm. kansalaisopiston näytelmäpiiri, joka esiintyi esimerkiksi opiston kevätjuhlissa ja teki yhteistyötä harrastajateatterin kanssa, sekä nuorten näytelmäpiiri. Harrastajateatteri teki tiivistä yhteistyötä Nuorisoseuran kanssa. Vuosien varrella Kempeleeseen on perustettu useita eri teatteriryhmiä.

Mutta niin se on, että tämä harrastus on minulle
tällä hetkellä kokonainen elämä.

Helvi Piippo

Kempeleen kotiseutumuseo oli keskeinen esityspaikka

Teatterin ensisijainen esityspaikka oli Kempeleen kotiseutumuseo, jossa on esitetty muun muassa teokset Kylän viimeinen nainen, Feutora ja muut monumentit, Rynkätty Pallerina, Ihmetohtori, Lysistrate, Kolme iloista rosvoa ja Kesäpainit. Museon pihaa kiiteltiin sen hyvästä akustiikasta. Museon piha toimi näyttämönä myös laajemmille tapahtumille, kuten Oulun läänin harrastajateattereiden kesäkatselmukselle vuonna 1991, jossa Kempele toimi isäntänä ja jossa nähtiin useita ryhmiä eri puolilta lääniä.

Koska museon piha on kattamaton ulkoilmanäyttämö, esityksillä oli usein ollut säävaraus. Sateen sattuessa esitykset on tyypillisesti siirrettiin joko kirkonkylän ala-asteen juhlasaliin tai nuorisoseurantalolle. Esityksiä järjestettiin myös mm. Kempeleen kirkossa ja ammattikoulun salissa.

Kempeleen harrastajateatterin vieraili aktiivisesti myös naapurikunnissa ja teatterikatselmuksissa kauempanakin. Ryhmä esitti näytelmän Feutora ja muut monumentit Hupisaarten kesäteatterissa ja Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Teatteri osallistui myös Oulun läänin harrastajateatterien kesäkatselmukseen Ruukin kartanon miljöössä esittämällä näytelmän Ihmetohtori. Näytelmiä esitettiin myös mm. Oulunsalossa, Puolangalla ja Lumijoella.

Teatteri on tehnyt myös kuunnelmia kansalaisradioon, jotka tavoittivat suuren yleisön radiovastaanottimien kautta. Professorin olkapää oli Kempeleen harrastajateatterin ensimmäinen alueelliseen kansalaisradioon (Oulun alueradio) valmistama kuunnelma. Sen on käsikirjoittanut teatterin aktiivijäsen Helvi Piipponen. Kuunnelma oli noin 25 minuuttia kestävä teos ja se nauhoitettiin Oulun yleisradion studiolla. Sen ohjauksesta vastasi Ari Kallio. Kuunnelma valmistui loppuvuodesta 1986. Myöhemmin esitettiin kuunnelmana myös Phocas – puutarhuri.

Kempeleen harrastajateatterin ohjaajat

Kempeleen harrastajateatterin historiassa on vaikuttanut useita keskeisiä henkilöitä niin hallinnollisissa rooleissa, ohjaajina kuin näyttelijöinä. Teatteri käytti vuosien varrella useita eri ohjaajia, joista monet olivat ammattilaisia tai kokeneita harrastajia kuten

• Marja-Leena Ervasti: Läänintaiteilija, joka toimi teatterin alkutaipaleella merkittävänä opastajana ja asiantuntijana.
• Eero Teerijoki: Ohjasi useita teatterin tärkeitä tuotantoja, kuten ”Vanhanaikainen komedia” ja ”Hirsipuumies”. Hän toimi myös teatterin asiantuntijajäsenenä.
• Jorma Koho: Ohjasi muun muassa suurteoksen ”Lysistrate” sekä lastennäytelmän ”Kolme iloista rosvoa”.
• Jari Juutinen: Toimi ohjaajana 1990-luvun alkupuolella, muun muassa näytelmässä ”Kesäpainit”.
• Jarkko Mikkola: Ohjasi teatterin 10-vuotisjuhlanäytelmän ”Puolikkaat” vuonna 1994.
• Eeli Aalto: Tunnettu kempeläinen tv-ohjaaja, jolle myönnettiin Kempeleen kulttuuripalkinto työstään teatterin parissa.
• Marika Lamberg: Ohjasi mm. Pikku jättiläinen-näytelmän
• Muita ohjaajia: Ensio Lötjönen ja Jorma Kananen (”Phocas – puutarhuri”), Tarja-Liisa Niemi (”Raplaaja”) sekä Helvi Piipponen.

Keskeisimmät vaikuttajat ja näyttelijät olivat

• Pasi Keskitalo: Teatteriyhdistyksen pitkäaikainen vaikuttaja, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen perustavassa kokouksessa vuonna 1984. Hän toimi puheenjohtajana useita vuosia ja oli aktiivinen myös näyttämöllä, esiintyen muun muassa näytelmissä ”Feutora ja muut monumentit” (Feutoran rooli), ”Rynkätty Pallerina” ja ”Lysistrate”.
• Asko Kuoppamäki: Yksi teatterin aktiivisimmista ja näkyvimmistä näyttelijöistä, joka oli mukana lähes kaikissa merkittävissä tuotannoissa perustamisvuodesta 1990-luvulle saakka. Hänet nähtiin muun muassa ”Ihmetohtorin” ja ”Hirsipuumiehen” (eversti Toll) keskeisissä rooleissa. Hänelle myönnettiin myös henkilökohtainen kunniakirja roolisuorituksestaan harrastajateatterikatselmuksessa.
• Helvi Piipponen: Monipuolinen vaikuttaja, joka toimi näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hänet tunnetaan erityisesti hahmostaan Lyyti-Eveliina, jona hän esiintyi niin näyttämöllä kuin kansalaisradiossakin. Piipponen myös ohjasi kirkkonäytelmän ”Phocas — puutarhuri”.
• Teatterin vakioasusteisiin kuuluivat myös esimerkiksi Jouko Juvani, Esko Kiviniemi, Hannu Malkamäki, Paavo Sankilampi ja Kreetta Savolainen.

Suoma Kotimäki on ollut yksi Kempeleen harrastajateatterin keskeisimmistä hahmoista, jota on luonnehdittu jopa ”Kempeleen näyttämön sydämeksi”. Hänen panoksensa teatterille on ollut merkittävä, ulottuen perustajajäsenyydestä ja hallinnollisista tehtävistä lukuisiin merkittäviin näyttämörooleihin. Kotimäki on ollut mukana lähes kaikissa teatterin suurissa tuotannoissa sen alkuvuosikymmenen aikana.

1990-luvun lopulla Kotimäki oli mukana kehittämässä uudenlaista Kotiteatteri-konseptia, jossa esityksiä vietiin suoraan ihmisten olohuoneisiin. Hän näytteli muun muassa James Saundersin komediassa ”Harmillinen sattuma”, joka oli englantilaisen James Saundersin kirjoittama komedia. Komediaa esitti Kempeleen nuorisoseuran näytelmäryhmä, jossa Kotimäki esitti koskettavan monologin.

Jouko Juvani oli myös yksi Kempeleen harrastajateatterin aktiivisista näyttelijöistä ja toimijoista. Näyttelemisen lisäksi Juvani mm. vastasi valoista ja efekteistä näytelmässä Hirsipuumies vuonna 1989 sekä oli mukana yhdistyksen hallituksessa.

Juvani nähtiin seuraavissa rooleissa:

• Kylän viimeinen nainen (1984): Juvanin roolihahmo oli Joonas.
• Feutora ja muut monumentit (1985): Hän oli yksi näytelmän ”monumenteista”.
• Rynkätty Pallerina (1986): Hän näytteli Poliisi — naapuri -roolin.
• Kapi (1987): Hän esitti Lemmenheimon hahmoa.
• Ihmetohtori (1987): Roolina oli Juha, Sutisen ja Ellin poika.
• Tavaton päivä (1988): Hän toimi näytelmässä ambulanssimiehenä.
• Kapituliherra (1988): Hän näytteli kauppaedustajaa.
• Kempele-kabaree (1989): Juvani oli mukana kabaree-ryhmässä.
• Phocas — puutarhuri (1989): Hän esitti Lauri Tuomista.
• Lysistrate eli Lemmenlakko (1990): Hänen roolinsa oli komissaari.
• Kolme iloista rosvoa (1992): Juvani näytteli yhtä päärooleista, Joonatan-rosvoa.
• Kesäpainit (1993): Hän esitti urheiluseuran puheenjohtaja Päkkiä.
• Puolikkaat (1994): Hän oli mukana teatterin 10-vuotisjuhlanäytelmän castissa.
• Pikku jättiläinen (1999)

Kempeleen harrastajateatterin monipuolinen ohjelmisto

Kempeleen harrastajateatterin ohjelmisto on ollut vuosien varrella hyvin monipuolinen, ulottuen kansannäytelmistä ja komedioista aina klassikoihin, kirkkonäytelmiin ja lapsille suunnattuihin teoksiin. Näytelmien kirjo on ollut laaja, vaihdellen vakavista draamoista ja historiallisista kuvauksista kevyeen farssiin ja lapsille suunnattuun viihteeseen.

Teatterin esittämiä näytelmiä aikajärjestyksessä:

• 1984 Kylän viimeinen nainen: Unto Heikuran kirjoittama näytelmä, jota esitettiin Kempeleen museon pihalla. Teatterin ensimmäinen esitys 
• 1985 Feutora ja muut monumentit: Kyllikki Mäntylän kirjoittama 3-osainen näytelmä, jota esitettiin museolla, kirkonkylän ala-asteen salissa ja Oulun Hupisaarilla.
• 1986 Rynkätty Pallerina: Rauha Kuusalon kirjoittama kesänäytelmä, joka käsitteli keski-ikäisten elämää ja ”puberteettia”.
• 1986 Professorin olkapää: Teatteri laajensi toimintaansa kansalaisradioon Helvi Piipposen kirjoittamalla kuunnelmalla.
• 1987 Tuulisänky ja Kapi: Kempeleen taideviikolla esitettiin kaksi pienoisnäytelmää: Kyllikki Mäntylän ”Tuulisänky” ja Artturi Leinosen ”Kapi” eli ”Kapituliherra”.
• 1987 Phocas – puutarhuri: Kempeleen kirkossa esitetty harvinainen saksalainen kirkkonäytelmä, joka sijoittui 300-luvun Roomaan.
• 1987 Ihmetohtori: Seppo Lappalaisen kirjoittama kansankomedia, jota esitettiin museon pihalla.
• 1988 Vanhanaikainen komedia: Aleksei Arbuzovin neuvostoliittolainen draama, joka kertoi kahden ikääntyvän ihmisen kohtaamisesta Riian rannikolla.
• 1988 Tavaton päivä: Virolaisen Ardi Liivesin kirjoittama nykykomedia, joka käsitteli perhe-elämän ongelmia.
• 1988 Kapituliherra: Artturi Leinosen pienoisnäytelmä, jota esitettiin muun muassa paikallisissa iltamissa.
• 1989 Hirsipuumies: Runar Schildtin klassikkonäytelmä, joka sijoittui vuoden 1840 Suomeen.
• 1989 Raplaaja ja Kempele-kabaree: Kyllikki Mäntylän pienoisnäytelmä ”Raplaaja” sekä lauluja ja sketsejä sisältänyt kabaree-esitys.
• 1990 Lysistrate eli Lemmenlakko: Aristofaneen antiikin Kreikkaan sijoittuva klassikkokomedia, jonka ohjasi Jorma Koho.
• 1992 Kolme iloista rosvoa: Thorbjørn Egnerin rakastettu lastennäytelmä Kasperista, Jesperistä ja Joonatanista.
• 1993 Kesäpainit: Antti Tuurin tekstiin pohjautuva näytelmä, joka toi lavalle pohjalaista uhoa ja painiurheilua.
• 1994 Puolikkaat: Jarkko Mikkolan ohjaama sadunomainen näytelmä, jolla juhlistettiin teatterin 10-vuotistaivalta. Näytelmä esitettiin myös nuorisoseuran 100-vuotisjuhlissa saman vuoden syksyllä.
• 1997 Oltaiskos kultia?: Veikko Huovisen käsikirjoittama komedia. Näyttämöllä nähtiin 13 näyttelijää, joiden joukossa oli sekä kokeneita harrastajia että vasta-alkajia. Maskeerauksesta vastasi Mervi Tikkanen.
• 1999 Pikku jättiläinen
• 2000 Harmillinen sattuma: oli englantilaisen James Saundersin kirjoittama komedia, jota esitti Kempeleen nuorisoseuran näytelmäryhmä.

Kempeleen harrastajateatterin toiminta jatkui aktiivisena myös vuoden 1994 kymmenvuotisjuhlan jälkeen vuoteen 2000. 1990-luvun puolessa välissä mukaan tuli uusia ohjaajia ja toimintatapoja. Syksyllä 1996 Kempeleen harrastajateatteria ryhtyi ohjaamaan näyttämötaiteen ammattilainen Arvi Di Baltzar. Ennen uuden näytelmän harjoittelua ryhmä opiskeli syyskauden ajan teatteri-ilmaisua, näyttämötekniikkaa ja äänenmuodostusta.

Keväällä 1997 teatteri esitti Veikko Huovisen komedian ”Oltaiskos kultia?”. Näytelmän ensi-ilta oli Oulunsalossa toukokuussa, minkä jälkeen se nähtiin myös Kempeleessä. Kesällä 1997 näytelmää esitettiin myös tilauksesta. 1997 harrastajateatteri toimi Kempeleen kansalaisopiston opintopiirinä. Syksyksi suunniteltiin opetuksen jatkamista kahdella eri vuosikurssilla ja työn alle toivottiin musikaalia. 

1999 ohjaaksi ryhmälle saatiin Mari Lamberg. Lambergin ensimmäinen ohjaama näytelmä oli Pikku jättiläinen. Ensi-ilta pidettiin 6.5.1999. Seuraavana vuonna Kempeleen harrastajateatteri voitti Tolari-kiertopalkinnon patsaan näytelmällä “Harmillinen sattuma”. Näytelmä arvioitiin parhaaksi Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liiton maakunnallisessa teatterikatselmuksessa. Ohjaaja Marika Lamberg palkittiin hyvästä ohjauksesta sekä Suoma Kotimäki ja Raija Melgin-Keränen näyttelijäntyöstä. 2000-vuoden jälkeen Kempeleen harrastajateatteri jatkoi toimintaansa eri nimisissä ja muotoisissa kokoonpanoissa nuorisoseuralla.

Kempeleen harrastajateatterin vaikutus näkyy selvästi myös nykypäivän Kempeleessä. Harrastajateatteri juurrutti Kempeleeseen ajatuksen siitä, että näyttämö voi syntyä monenlaisiin paikkoihin, lähelle yleisöä, ja että paikallinen teatteri kuuluu kaikille. Kempeleen museo elää edelleen vahvana teatteripaikkana: museon pihaa ja miljöötä hyödynnetään yhä esityksissä, aivan kuten 1980- ja 1990-luvuilla. Tänä päivänä Kempeleessä toimii useita erilaisia teatteriryhmiä ja esittävän taiteen toimijoita, niin harrastajien, nuorten kuin ammattilaisten voimin.

Jos haluat kuulla tarkemmin Kempeleen harrastajateatterin toiminnasta, niin suuntaa 12.8.2026 klo 18.00 Kempeleen kotiseutumuseolle. Järjestämme museon pirtissä Harrastajateatteri-porinapiirin, jossa esittelelemme ja muistelemme teatteriharrastusta. Kutsumme mukaan myös entisiä harrastajateatterilaisia. Kempeleen harrastajateatterin lehtileikekansio ja kuvamateriaalia on nähtävillä tapahtumassa. Lehtileikekansion aineisto tallennetaan myös Kempeleen kunnan kotiseutuarkistoon.

Kirjoittaja: Elisa Tervonen

Lähteet:
Kempeleen harrastajateatterin lehtileike- ja kuva-arkisto
Rantalakeus lehtiarkisto
Kempeleläinen lehtiarkisto
Lakeuden Joutsen lehtiarkisto
Jouko Juvani
Raija Melgin-Keränen