Kempeleläiset toisiaan vastaan – Kempele-Seuralta verkkojulkaisu
Sata vuotta sitten suomalaiset aloittivat sodan, jossa rintaman toisella puolella seisoivat oman maan kansalaiset. Monet joutuivat katsomaan ystäväänsä, sukulaistansa, naapuriansa tai saman paikkakunnan asukasta kuin vihollista. Kempele-Seura julkaisee FT Anssi Lampelan tutkimuksen vuoden 1918 sodan ja sotaa edeltäneistä tapahtumista Kempeleessä.
Tutkimus Kempeleläiset toisiaan vastaan on paikallishistoriallinen kuvaus näistä tapahtumista ja niiden syistä. Luonnollisesti Kempeleen tapahtumat kytkeytyivät tiiviisti Oulun seudun, Suomen ja Venäjän tapahtumiin.
Venäjällä, joka kävi sotaa Saksaa ja muita keskusvaltoja vastaan, syöstiin keväällä 1917 vallasta yksinvaltias tsaari. Siitä seurasi Suomessa poliittisten olojen vapautuminen, mikä antoi työväenliikkeelle mahdollisuuden ajaa yhteiskunnallisia vaatimuksiaan sosialistienemmistöisen eduskunnan ja joukkovoiman avulla. Nälänhädän ja työttömyyden pelko kiihdyttivät mielialoja.
Samaan aikaan itsenäisyysliike asetti toivonsa Saksan armeijassa koulutettuihin jääkäreihin. Syksyn aikana yhä useampaan kuntaan syntyi suojeluskunta tukemaan itsenäisyyskehitystä. Monet näkivät suojeluskunnissa paitsi vastavoiman maassa olevaa venäläistä sotaväkeä vastaan myös turvan radikalisoituvaa työväenliikettä vastaan. Työväenliike katsoi siinä tilanteessa parhaaksi perustaa oman järjestyskuntansa.
Sosialistit menettivät syksyllä 1917 katkerasti enemmistönsä eduskunnassa. He ryhtyivät yleislakkoon, joka sai vallankumouksellisia vaikutteita bolshevistien Venäjällä tekemästä vallankaappauksesta. Vastakkainasettelu syveni ja maassa käynnistyi taistelu järjestysvallasta ja varustautuminen sisällissodan varalta. Tammikuun 13. päivänä 1918 eduskunta valtuutti hallituksen luomaan maahan lujan järjestysvallan. Se tarkoitti käytännössä suojeluskuntien järjestämistä hallituksen joukoiksi työväenkaarteja vastaan.
Tammikuun 28. päivänä sosialistit kaappasivat vallan Helsingissä ja Mannerheimin johtamat suojeluskuntajoukot aloittivat venäläisten aseistariisumisen Etelä-Pohjanmaalla. Kaksi päivää myöhemmin kymmenet kempeleläiset liittyivät uhkayritykseen, jonka tarkoituksena oli riisua Oulun venäläinen varuskunta aseista. Epäonnistuneen yrityksen välittömänä seurauksena Oulun punakaarti tarttui aseisiin ja Mannerheim määräsi eteläpohjalaiset hyökkäämään Ouluun. Lauantaiaamuna 2.2. eteläpohjalaisten sotilasjuna lähestyi Kempeleen asemaa.